maanantai 28. lokakuuta 2013

Technodiktator

Viikonlopusta selvitty. Perjantaina mentiin porukalla suistoklubille katsomaan Turmion Kätilöitä. Koskaan en oo tuolla mestassa käynyt. No kerta se on ensimmäinenkin. Ekana, kun pääs sisälle tuli semmonen fiilis, että mihkäs täällä pitää mennä. Lampsittiin eteenpäin ja nähtiin pienehkö lava sekä tanssilattia. 150 ihmistä kuulemma mahtuu suistolle. Taidettiin olla aika ajoissa siel, kun ei hirveesti ollut ihmisiä. Hetken päästä rupes oleekkin porukkaa, kun pipoo siellä. Tunnelma tiivisty entisestään kun TK tuli lavalle. Mun edessä oli joku hujoppi ja näkyvyys oli välillä vähän huono. Yritin ottaa kuviakin puhelimella mutta puhelimen kamera niin paska, että ei niistä oikein mitään tullut. Tohon hujoppiin palatakseni se haisi helvetin moiselle hielle. Ei liene deodorantista koskaan kuullut? Ja mikä siinä on, että niitä esiintyjiä täytyy hiplata? Eturivi oli siis lavassa kiinni ja siinä oli vaan pari pöytää "suojaamassa". Muutama nimeltä mainitsematon herra oli vähän väliä käsi ojossa ja osu johkin jalkaan. Oonko mä vaan jotenkin kasvanut yli tämmöisestä fanitus vaiheesta?





Keikalla kuultiin uusia kuin vanhempiakin biisejä. Myös paranoidi ja live is life. Tosin tuo jälkimmäinen versio eri sanoilla. Toinen puoli salista hoilaa vittua ja toinen tuota na na nana na renkutusta. Jossain vaihees keikkaa raaka pee rupes tuijottaa minuu. Ei tos mitään mutta, kun tuijotti melkosen pitkään niin itelle tuli semmonen mitä vittua fiilis.. Tosin se myös laulo mun miekkoselle jne. Helvetin hyvä meno oli ja hikee pukkas. Toivottavasti tulisivat uudestaankin Hml keikkailemaan.

Lauantaina kävästiin katsomassa leffassa leijonasydän. Yleensä en tykkää suomalaisista elokuvista, koska samat näyttelijät pyörii kaikissa ja yleensä ne ei osaa edes näytellä. Tämä teki poikkeuksen. Oikein hyvä elokuva ja suosittelen käydä kattomassa se. On sitä muutama muukin tainnut käydä tsekkaas, kun noita kävijä määriä katsoo.


Varasin itelleni ajan hammaslääkärille. Hiukan ahdistaa jo pelkkä ajatus mennä sinne. En mitenkään pelkää hammaslääkäriä mutta tiiätte varmasti sen tunteen, kun ootatte omaa vuoroanne. Nimi kuulutetaan ja pääset siihen penkkiin makaamaan. Seuraavaks onkin suu täynnä tavaraa. Ällöttävintä on hammaskiven poisto. Varsinkin, kun jokaisella nyppäsyllä mietit että millon se osuu ikeneen sillä koukulla. Toimenpiteen jälkeen odottaakin "muutaman" euron lasku. Eräpäivä HETI.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti